Juhannussafkat: Beef edition

Keskikesän juhlahan on aivan hollilla, ja kuten Suomen kesään kuuluu, grillaussäät näyttäs olevan ainakin kohillaan ja ulkona syöminen houkuttaa, eiks je? Ainahan on kuitenkin hyvä sää grillata ja tässä olis semmonen setti, millä meikäläinen lähtis liikenteeseen, jos en vielä jussina kuurilla olis. Mutta te muut, ottakaa kokeiluun ihmeessä. 

Rakastan grillata nautaa. Ihanat hieman karrelle palaneet, karsinogeenejä tihkuvat, rasvaiset lihapalat on ehkä yks maailman parhaista asioista, joten lihaksi valikoituu naudan entrecôte.Tietysti grillauksessa marinointi on kaiken a ja o ja makuja lähetäänkin hakeen kolmesta yksinkertaisesta asiasta, chilistä, soijasta ja valkosipulista. Ja eihän me nyt unohdeta bbq-kastiketta, jota sitten pääsee jokainen makunsa mukaan lisäilemään ruokaan.

Ja ihan koska Suomessa peruna on pyhä asia, niin heitetään ne lisukkeeksi tietysti. Mutta ei sitä iänikuista keitettyjä potuja voisulalla (vaikkei siinä todellakaan ole mitään vikaa) vaan hämmentävällä nimityksellä varustettuja kuorineen paistettuja hakattuja pottuja. Ai niin mitä hä, vai? No, lukasepa resepti niin homma aukee.

Kasvisnyytit on tietysti grilliherkku vailla vertaa ja ruusukaali on itsessään kirosana monelle, mutta ootappa hetki. Jätetäämpä niinsanotut varmat valinnat sikseen ja annetaan ruusukaalille mahdollisuus. Ai ei vai? No mitäs jos se kuorrutellaan herkuilla, kuten pekoni ja parmesan? Jep, tiedän, alko ruusukaalikin kuullostaan hyvältä. Mikään kun ei paranna ruokaa niinkuin rasvanen tirisevä pekoni ja ihanan suolanen juusto.

Ja ehkä sitä vois myös jonkinsortin salaattia syödä. Coleslaw on tuttua ja turvallista, sopii grilliruuan ku grilliruuan kanssa, mutta nakataampa siittäkin hiukan uudempaa versioo ja pyöräytetään parprikaslaw. 

Ja koska juhannuksenahan on porukka koossa on seuraavat ohjeet kaikki kuudelle hengelle.

Naudan entrecôte 

Tarvitset lihaa vähintään yhden pihvin per naama. Pikkumaistissa sitä saattaa maistua kaksikin, joten varaa reilusti.

Marinadi entrecôtelle

1 dl öljyä

0,5 dl soijaa

3 chiliä (toki jos tulinen maistuu, saa määrää lisätä, tai päinvastoin)

4 valkosipulia

1 tl hunajaa

Viipaloi chilit ja valkosipulit ohuiksi viipaleiksi

Mittaa ainekset kulhoon, lisää chilit ja valkosipulit ja lopuksi lihat. Revi pihvit pienemmiksi ja jätä maustumaan muutamaksi tunniksi tai jos mahdollista, yön yli.

Grillaa lihapalat kuumassa grillissä ja muista jättää hiukan raa'aksi. Kääri hetkeksi folioon vetäytymään ennen tarjoilua. Ripottele päälle hakattua lehtipersiljaa.

Savuinen BBQ-kastike

1 hienonnettu sipuli

5 pilkottua valkosipulinkynttä

1 tl juustokuminaa

2 rkl oliiviöljyä

1/2 dl balsamiviinietikkaa

1 dl muscovadosokeria (myös fariinisokeri käy)

1/2 dl soijakastiketta

1 rkl Worchestershire-kastiketta

1 rkl savuaromia

1 dl ketsuppia

1 rkl chilijauhetta

1 dl kolajuomaa

Paista sipuli, valkosipuli ja juustokumina öljyssä. Anna sipuleiden kuullottua. Kaada joukkoon balsamiviinietikka. Lisää loput ainekset ja keitä kokoon tahmeaksi kastikkeeksi. Anna jäähtyä niin maku on vielä intensiivisempi, mutta voi käyttää myös lämpimänä.

 Hakatut uudet perunat kevätsipulin kera

Tarvitset pottuja n. 150-200g per naama, riippuen taas juomatarjonnan runsaudesta.

Voita 150g

Nippu kevätsipulia

Keitä pestyt perunat kuorineen kanaliemessä. Jätä sopivasti raa'oiksi sillä kypsyvät vielä grillissä. Valuta ja jäähdytä kylmällä vedellä. 

Levitä perunat leivinpaperilla vuoratulle pellille. Aseta toinen paperi pottujen päälle. Ja nyt se hakkausosuus! Ota paistinpannu ja hellällä otteella lyö perunoita niin, että ne hieman hajoavat, mutta pysyvät kuitenkin vielä yhtenä kappaleena. 

Kippaa potut grillialustan päälle ja laita grilliin.

Sulata voi, hakkaa kevätsipuli hienoksi ja lisää voisulaan. 

Kun perunat ovat saaneet sopivasti rapsakkuutta grillissä, ota ne pois, kippaa kulhoon ja valuta voisulaa päälle.

Grillatut pekoni-parmesan-ruusukaalit

n. 800g ruusukaalia

oliiviöljyä

mustapippuria, merisuolaa

1 pkt pekonia

150g parmesania raastettuna

Pese ja puolita ruusukaalit. Hiero niihin öljy ja mustapippurirouhetta sekä ripaus merisuolaa. Kippaa grillialustalle ja kypsennä grillissä.

Paista pekonit grillissä rapsakoiksi. Nosta talouspaperin päälle kuivumaan. 

Laita ruusukaalit kulhoon, murskaa kuivuneet pekonit päälle ja ripottele parmesanraaste kulhoon myös ja sekoita koko homma sekaisin. 

Paprikaslaw

100g kiinankaalia

3 paprikaa

2 rkl sitruunamehua

2 rkl kevytmajoneesia

2 rkl hienonnettua persiljaa

1 tl merisuolaa

ripaus rouhittua mustapippuria

Pese kasvikset ja leikkaa ohuiksi suikaleiksi. Sekoita muut ainekset kasvisten kanssa kulhossa ja anna maustua tunnin ajan kylmässä.

Ja kaikki nää kun lyöt samalle lautaselle ja korkkaat juhannusjuoman hyvässä seurassa, niin avot! Jos testasitte, niin kertokaa miten kävi. Saattaa joku grilli-ilta odottaa itteä, kunhan kuurista selviän. Huomenna sitten kasvissetit samaa käyttötarkotusta varten, son moro! :)

Salviamarinoitua possua, parmesan-bataattilohkoja ja kurkku-pinaattikvinoasalaatti

Nyt täytyy päästä jakamaan heti yks tän "dieetin" varmasti onnistuneimmista kokeiluista. Koska päivän ainut lämmin ruoka saa sisältää korkeintaan 600 kcal ja  Foreverin oman vihkosen reseptiika ei mulle riittänyt, aloin tuossa kehittelemään vihkosen innoittamana omia juttuja. Googlettelu tuottaa aika hyvää tulosta ja ravintoarvot resepteissä on suht samaa luokkaa kun vihkosessakin.

Tänään lähti kokeiluun tämmönen setti ja vaikka minä en juuri possusta piittaakaan, olipa tää ihan mielettömän hyvää. Myös yhden erittäin ankaran ruokakriitikon mielestä!

Salviamarinoitua possua, parmesan-bataattilohkoja ja kurkku-pinaattikvinoasalaatti

n. 240g porsaan kotlettia (meillä tosin oli joku muu piffi, ei niin rasvanen kuiten)

2 rkl oliiviöljyä

n. 1 dl tuoretta salviaa 

2 valkosipulin kynttä

1 tl merilevärouhetta (käytössä suolan korvikkeena)

Öljyä pihvit ja laita ne kulhoon. Silppua salvia ja viipaloi valkosipuli, nakkaa kulhoon sekaan. Lisää merilevärouhe. Hiero ainekset pihveihin ja laita kylmään maustumaan pariksi tunniksi.

Paista uunissa 170 asteessa n.30min ja poista rasva kypsennyksen jälkeen.

200g bataattia kuorittuna ja lohkottuna

2rkl oliiviöljyä

20g parmesania raastettuna

mausteita

Voitele bataattit oliiviöljyllä ja hiero mausteet pintaan. Itse käytin chilijauhetta ja savupaprikaa. Levitä maustetut lohkot uunipellille ja paista kypsiksi. Pidin possun kanssa ensin samassa lämmössä n.30min ja annoin olla sitten vielä 5min 250 asteessa.

Ripottele päälle parmesania.

1 dl luomukvinoaa

2 dl vettä

2 dl tuoretta pinaattia

2dl kurkkua

2 tl oliiviöljyä ja 2 tl punaviinietikkaa

Laita vesi kiehumaan. Huuhtele kvinoa lämpimässä vedessä ja kaada sitten kiehuvaan veteen. Anna kiehua kannen alla miedolla lämmöllä n. 15 min. Sen jälkeen jäähdytä kvinoa kylmällä vedellä.

Pilko pinaatti pieneksi ja hienonna kurkku

Sekoita salaatin ainekset keskenään ja laita kylmään maustumaan hetkeksi.

Ohjeesta tulee kaksi annosta. Suosittelen myös huomioimaan ruokien maustumisajan kylmässä. Helppoa oli misailla jutut uunivalmiiksi kaappiin ja nakata vain sitten jääkaapista uuniin kun nälkä iski, tainno, soitin puhelun, että nakkaisitko. :D Helppoo, hyvää ja myöskin terveellistä. Jos kokeilette niin infotkaa mitä tykkäsitte!

Visioita tulevasta: Iso pino erilaisia ruokakirjoja tuossa odottelee niihin syventymistä, joten tiedossa todennäköisesti aktiivista päivittelyä näin alkujaan. Viikonlopuksi tietysti on suunniteltava juhannusmenu, katotaan, jos sitä kehittelis sekä kunnon grillimätöt että terveellisemmät kasvissetit. Palataan!

Ruokablogi yli rajojen.

Pitkään kypsynyt ajatus omasta ruokaan liittyvästä blogista koki vissiin viimeisen sysäyksen omasta, pikkuhiljaa alkaneesta "elämäntaparemontista" ja tässä sitä nyt naputellaan.
Mulle ruoka on intohimo. Meikätyttö rakastaa ihan kaikkea siihen liittyvää, ruokaohjelmia, -kirjoja, -toreja, -ilmiöitä, ravintoloissa käymistä, kotona kokkaamista, you name it. Ja jossain vaiheessa rakkaus ruokaan, tai ainakin vääränlaiseen ruokaan, on saattanut hieman näkyä myös kropassa ja tuntua pääkopassa. Kaks kertaa jonkinasteista syömishäiriötä sairastaneena, voin näin jälkeenpäin sanoa, että se lohtu ja hyvä olo, mitä ruuan (lue: kaiken mitä eteeni sain) ahmimisesta tai päinvastoin monia päiviä kokonaan syömättä jättämisestä, joskus hain, ei vedä minkäänlaista vertaa sille, mitä nykyisin ruoka ja siihen yhdistetty hyvä olo mulle on.

Aina oon syönyt suhteellisen terveellisesti, mutta on niitä synkempiäkin aikoja, kun burgermättö oli päivittäistä ja karkit jokailtainen herkku. Viimeisen kahden vuoden aikana mulle on käynyt tutuksi erilaiset superfoodit ja muut ravitsemustrendit, sillä kiinnostusta niitä kohtaan on ollut. Halusin voida hyvin ja rupesin tutkimaan, mitä sinne suuhunsa haluaa laittaa.
Ongelmahan alkuun oli se, että "kaikki terveellinen oli pahaa". Dieetit ja kaikenlaiset ruokaohjelmat liian tiukkoja tai hankalia pitää kiinni kokin työn lomassa. Aikataulut töiden ja muun elämän kanssa oli helpompaa sovittaa, kun söi ulkona tai haki kaupasta jotain höttöä. Karkit oli myös mainio tapa siirtää nälkää! Kaikki terveelliseen ruokavalioon kuuluva kuulosti liian ankaralta ja säädellyltä, en minä sellasta jaksais. Luovutin. Jatkoin samoilla kun ennenkin, koska ajattelin, että voin syödä mitä vaan, kunhan liikun.
Tuli kuitenkin aika, jolloin kroppa kuitenkin kiukutteli enkä liikunnasta huolimatta voinut hyvin. Kattelin peilistä itseäni ja mietin missä vika, ruuassa vai mussa. Ja totesin, että nyt pää kuntoon ja ajatukset eri taajuudelle, on oltava kultaisempi keskitie.

Pikkuhiljaa sitä alkoi myös sosiaalinen media täyttyyn kaikenmoisista ruokahömpötyksistä, superfoodeista, erilaisita ruokavaliosta, karppaamisista, paleoista jne. Samalla kun se ärsytti, se oli myös hyödyllistä. Reseptejä, ideoita ja inspiraatiota.Kauppojen valikoima laajeni ja hintatasokin aleni hieman. Huomasin ostelevani hetken mielijohteesta raakakaakaonibsejä, hampunsiemeniä, gojimarjoja ja kaikenmoisia jauheita, jyviä ja muuta vastaavaa. Ja toteuttavani niistä ja niitä "ihan tavalliseen ruokaan" lisäilemällä aikamoisia herkkuja. Ja nyt ne on osa päivittäistä ruokavaliota.

Kaiken tän jälkeen on ehkä tekopyhää sanoa olevansa dieetillä. Kevään kaikenlainen ressi ja hässäkkä joka suuntaan aiheutti taas sen, että oltiin vähän raiteiltaan ja kun yks kaveri facebookkiin laitto tarjousta Forever Living Aloevera-tuotteista ja niiden C9-aloituspakkauksesta, olin mukana. Halusin puhdistaa kroppaa ja poistaa sen turvotuksen, joka sai välistä katteleen peiliin ja miettiin, että ompa siellä taas se pullukka. Halusin uuden alun. Nollauksen. Ja koin, että sen on oltava tällä kertaa pienen pieni radikaali rutistus, eikä mikään "jätän pikkuhiljaa juttuja pois ja lisään liikuntaa". Ja hei, en väitä etteikö se sopis jollekkin. Me ollaan yksilöitä, joku toimii jollakin, joku toinen toisella. Mutta mä kaipasin tätä. Kahdessa päivässä ei oo tapahtunu ihmeitä, mutta on tullu pohdittua ruokaa ja ravintoa ja kaikkea siihen liittyvää todella paljon ja koska pieni pää ei sitä pysty enää yksin käsittelemään, oli aika alkaa naputtelemaan. Aion kuitenkin tännekkin kertoa tästä yhdeksän päivän dieetistä kokonaisuudessaan, kunhan saan sen alta pois.

Tärkeintä tässä kaikessa on se, miten suhtaudun nykyisin ruokaan ja miks oon halunnut tän blogin alottaa. Kokkina on pienimuotoinen ongelma rajoittaa syömistään johonkin ruokavalioon. Raha on myös todella ratkaiseva tekijä tässä elintarviketeollisuuden maailmassa. Kasvisruoka houkuttaa, sekä eettisistä että terveydellistä syistä, mutta silti, kunnon pihvi on aina kunnon pihvi. Onneks meillä kuitenkin on keksitty luomu. Oonkin yrittänyt sopeutua siihen ajatukseen, että todellakin syön mitä vain. Laatu ja määrä ratkaisee. Sä voit valita mitä syöt ja etenkin miten syöt. Nykyisin kaikki tuntuu olevan mahdollista. En ehkä ikinä enää aio lakkoilla herkuista tai syödä viikkoakaan todella tiukan ruokavalion mukaan. Aion jatkossakin nauttia voilla ja kermalla ryyditetystä ruuasta hyvässä ravintolassa ja sillon tällön baarin jälkeisestä pizzasta. Karkit tulee oleen mulle leffaherkku aivan kuten aina ennenkin. Mutta suurempaa osaa näyttelee se ruoka, joka tekee mulle oikeasti hyvää. Yksinkertaisesti se arkiruoka, jota tykkään laittaa, varsinkin, jos sitä saa tarjoilla myös muille. "Elämäntaparemppa" on ruma ja tällä hetkellä liian sosiaalisen median hehkuttama termi, mutta ehkä juuri se oikea silti näille mun muutoksille ja ajatuksille. Raja, jonka oon vetänyt, on se, että mun pitää oikeasti voida hyvin. Ei mitään liian tiukkaa, ei kalorien laskemista tai punnituksia vaan nautinnon hetkiä, maistuvaa ruokaa. Sitä, että on innoissaan mauista, joita saa aikaan ja sitä, että voin luoda reseptejä. Sitä ajatusta takaa hakien, minkä (minun mielestä) maailman mahtavin kokkipersoona, ruoka-asiantuntija ja kulinaristi Anthony Bourdain on jakanut, "your body is not a temple, it's an amusement park, enjoy the ride". Ajatus, jonka itse käsitän niin, että kun sä nautit sekä henkisesti että fyysisesti siitä, mitä teet sun kropalle ravinnolla, se on se ainoa ja oikea ruokavalio sulle.

Jotenka, näillä eväillä korkattiin tämä blogi. Mahtavuutta olis, jos tätä kautta saan vielä lisää inspistä kokkailuun ja kokeiluun, joten ajatukset, reseptit ja kirjavinkit jakoon kiitos! Jäähän seuraileen, jos tuntuu, että jatkossa vois jotain mielenkiintoista löytyä. Kategorioida en tätä blogia sen suuremmin voi, sillä sisältö tulee todellakin vaihtelemaan niin superfoodeista roskaruokaan, eettisistä valinnoista riistoketjujen kannattamiseen, tutuista ja turvallisista, herkullisista resepteistä todella kokeilevaan keittiöön, leivonnasta grillaukseen, kotiruuasta fine diningiin ja kaikenlaisista ruokafiilistelyistä ruokamorkkiksiin sekä erilaisista pohdinnoista nykyisen ruokakulttuurin ympärillä. Food is love. Over and out.