Ruokablogi yli rajojen.

Pitkään kypsynyt ajatus omasta ruokaan liittyvästä blogista koki vissiin viimeisen sysäyksen omasta, pikkuhiljaa alkaneesta "elämäntaparemontista" ja tässä sitä nyt naputellaan.
Mulle ruoka on intohimo. Meikätyttö rakastaa ihan kaikkea siihen liittyvää, ruokaohjelmia, -kirjoja, -toreja, -ilmiöitä, ravintoloissa käymistä, kotona kokkaamista, you name it. Ja jossain vaiheessa rakkaus ruokaan, tai ainakin vääränlaiseen ruokaan, on saattanut hieman näkyä myös kropassa ja tuntua pääkopassa. Kaks kertaa jonkinasteista syömishäiriötä sairastaneena, voin näin jälkeenpäin sanoa, että se lohtu ja hyvä olo, mitä ruuan (lue: kaiken mitä eteeni sain) ahmimisesta tai päinvastoin monia päiviä kokonaan syömättä jättämisestä, joskus hain, ei vedä minkäänlaista vertaa sille, mitä nykyisin ruoka ja siihen yhdistetty hyvä olo mulle on.

Aina oon syönyt suhteellisen terveellisesti, mutta on niitä synkempiäkin aikoja, kun burgermättö oli päivittäistä ja karkit jokailtainen herkku. Viimeisen kahden vuoden aikana mulle on käynyt tutuksi erilaiset superfoodit ja muut ravitsemustrendit, sillä kiinnostusta niitä kohtaan on ollut. Halusin voida hyvin ja rupesin tutkimaan, mitä sinne suuhunsa haluaa laittaa.
Ongelmahan alkuun oli se, että "kaikki terveellinen oli pahaa". Dieetit ja kaikenlaiset ruokaohjelmat liian tiukkoja tai hankalia pitää kiinni kokin työn lomassa. Aikataulut töiden ja muun elämän kanssa oli helpompaa sovittaa, kun söi ulkona tai haki kaupasta jotain höttöä. Karkit oli myös mainio tapa siirtää nälkää! Kaikki terveelliseen ruokavalioon kuuluva kuulosti liian ankaralta ja säädellyltä, en minä sellasta jaksais. Luovutin. Jatkoin samoilla kun ennenkin, koska ajattelin, että voin syödä mitä vaan, kunhan liikun.
Tuli kuitenkin aika, jolloin kroppa kuitenkin kiukutteli enkä liikunnasta huolimatta voinut hyvin. Kattelin peilistä itseäni ja mietin missä vika, ruuassa vai mussa. Ja totesin, että nyt pää kuntoon ja ajatukset eri taajuudelle, on oltava kultaisempi keskitie.

Pikkuhiljaa sitä alkoi myös sosiaalinen media täyttyyn kaikenmoisista ruokahömpötyksistä, superfoodeista, erilaisita ruokavaliosta, karppaamisista, paleoista jne. Samalla kun se ärsytti, se oli myös hyödyllistä. Reseptejä, ideoita ja inspiraatiota.Kauppojen valikoima laajeni ja hintatasokin aleni hieman. Huomasin ostelevani hetken mielijohteesta raakakaakaonibsejä, hampunsiemeniä, gojimarjoja ja kaikenmoisia jauheita, jyviä ja muuta vastaavaa. Ja toteuttavani niistä ja niitä "ihan tavalliseen ruokaan" lisäilemällä aikamoisia herkkuja. Ja nyt ne on osa päivittäistä ruokavaliota.

Kaiken tän jälkeen on ehkä tekopyhää sanoa olevansa dieetillä. Kevään kaikenlainen ressi ja hässäkkä joka suuntaan aiheutti taas sen, että oltiin vähän raiteiltaan ja kun yks kaveri facebookkiin laitto tarjousta Forever Living Aloevera-tuotteista ja niiden C9-aloituspakkauksesta, olin mukana. Halusin puhdistaa kroppaa ja poistaa sen turvotuksen, joka sai välistä katteleen peiliin ja miettiin, että ompa siellä taas se pullukka. Halusin uuden alun. Nollauksen. Ja koin, että sen on oltava tällä kertaa pienen pieni radikaali rutistus, eikä mikään "jätän pikkuhiljaa juttuja pois ja lisään liikuntaa". Ja hei, en väitä etteikö se sopis jollekkin. Me ollaan yksilöitä, joku toimii jollakin, joku toinen toisella. Mutta mä kaipasin tätä. Kahdessa päivässä ei oo tapahtunu ihmeitä, mutta on tullu pohdittua ruokaa ja ravintoa ja kaikkea siihen liittyvää todella paljon ja koska pieni pää ei sitä pysty enää yksin käsittelemään, oli aika alkaa naputtelemaan. Aion kuitenkin tännekkin kertoa tästä yhdeksän päivän dieetistä kokonaisuudessaan, kunhan saan sen alta pois.

Tärkeintä tässä kaikessa on se, miten suhtaudun nykyisin ruokaan ja miks oon halunnut tän blogin alottaa. Kokkina on pienimuotoinen ongelma rajoittaa syömistään johonkin ruokavalioon. Raha on myös todella ratkaiseva tekijä tässä elintarviketeollisuuden maailmassa. Kasvisruoka houkuttaa, sekä eettisistä että terveydellistä syistä, mutta silti, kunnon pihvi on aina kunnon pihvi. Onneks meillä kuitenkin on keksitty luomu. Oonkin yrittänyt sopeutua siihen ajatukseen, että todellakin syön mitä vain. Laatu ja määrä ratkaisee. Sä voit valita mitä syöt ja etenkin miten syöt. Nykyisin kaikki tuntuu olevan mahdollista. En ehkä ikinä enää aio lakkoilla herkuista tai syödä viikkoakaan todella tiukan ruokavalion mukaan. Aion jatkossakin nauttia voilla ja kermalla ryyditetystä ruuasta hyvässä ravintolassa ja sillon tällön baarin jälkeisestä pizzasta. Karkit tulee oleen mulle leffaherkku aivan kuten aina ennenkin. Mutta suurempaa osaa näyttelee se ruoka, joka tekee mulle oikeasti hyvää. Yksinkertaisesti se arkiruoka, jota tykkään laittaa, varsinkin, jos sitä saa tarjoilla myös muille. "Elämäntaparemppa" on ruma ja tällä hetkellä liian sosiaalisen median hehkuttama termi, mutta ehkä juuri se oikea silti näille mun muutoksille ja ajatuksille. Raja, jonka oon vetänyt, on se, että mun pitää oikeasti voida hyvin. Ei mitään liian tiukkaa, ei kalorien laskemista tai punnituksia vaan nautinnon hetkiä, maistuvaa ruokaa. Sitä, että on innoissaan mauista, joita saa aikaan ja sitä, että voin luoda reseptejä. Sitä ajatusta takaa hakien, minkä (minun mielestä) maailman mahtavin kokkipersoona, ruoka-asiantuntija ja kulinaristi Anthony Bourdain on jakanut, "your body is not a temple, it's an amusement park, enjoy the ride". Ajatus, jonka itse käsitän niin, että kun sä nautit sekä henkisesti että fyysisesti siitä, mitä teet sun kropalle ravinnolla, se on se ainoa ja oikea ruokavalio sulle.

Jotenka, näillä eväillä korkattiin tämä blogi. Mahtavuutta olis, jos tätä kautta saan vielä lisää inspistä kokkailuun ja kokeiluun, joten ajatukset, reseptit ja kirjavinkit jakoon kiitos! Jäähän seuraileen, jos tuntuu, että jatkossa vois jotain mielenkiintoista löytyä. Kategorioida en tätä blogia sen suuremmin voi, sillä sisältö tulee todellakin vaihtelemaan niin superfoodeista roskaruokaan, eettisistä valinnoista riistoketjujen kannattamiseen, tutuista ja turvallisista, herkullisista resepteistä todella kokeilevaan keittiöön, leivonnasta grillaukseen, kotiruuasta fine diningiin ja kaikenlaisista ruokafiilistelyistä ruokamorkkiksiin sekä erilaisista pohdinnoista nykyisen ruokakulttuurin ympärillä. Food is love. Over and out.