Tekopyhä lokakuu ja lohduttoman syvä epäeettisyyden suo.

Täällä sitä taas kirjoittelee yksi pääosin kasvisruokavalioinen lihansyöjä, tällä hetkellä myös lihatonta lokakuuta viettävä tekopyhä sädekehänsä kiillottaja. Nimiähän minulla on myös monia muita, mistä näkökulmasta sitten huudellaankin. Sekasyöjä, sekaani, huonompi ihminen, maapallon tuhoaja tai ituhippi, kettutyttö, porkkananpurija ja mitä näitä nyt sitten on.
Mieleni on tehnyt jo pitkään kirjoittaa aiheesta, ja kun silmiin osui Facebookissa Henna Äijälän päivitys, jossa hän lyttää kärjistäen Lihattoman lokakuun hyvän tarkotuksen, haastaa ihmiset ostamaan kuukauden ajan vain kotimaisesti tuotettua lihaa, ja joka on nyt saanut osakseen paljon huomiota eri medioissa, ja kun samana päivänä sain viimein aikaiseksi katsella dokkarin nimeltä Cowspiracy: The Sustainability Secret (2014, Ohjaus: Kip Andersen, Keegan Kuhn) heräsi sisälläni sellainen ristiriitojen sekamelska, että johan tästä on taas kirjoitettava.
Alkuun voin jo sanoa, että minulla ei ole yhtä ehdotonta mielipidettä tästä kaikesta, en julista omaani ainoaksi ja oikeaksi enkä millään lailla aio kiillottaa omaa sädekehääni, vaan pohtia, että mitä ihmettä tässä nyt sitten tehdä ja onko tässä asiassa selkeää oikeaa ja väärää.

Kyllä. Elämme siis Madventuresin lanseeraamaa, järjestyksessään kolmatta Lihatonta lokakuuta ja suosiota kamppanja on saanut, Facebookin tapahtumasivulla on osallistujia vajaa 9000. Jokainen voi itse googlettaa sen tarkemmin taustat tempauksen takaa ja miettiä omalla kohdallaan, kuinka iso muutos se omassa elämässään olisi. Tässä kohtaa nostan hattua niille lihansyöjille, jotka kanssani myöskin tätä lihatonta lokakuuta viettävät, sillä joillekkin se on todella vaikea, suurta tahdonvoimaa ja normaaleja arkirutiineja muuttava, vaativa tehtävä. Ja nyt kun tämän joku minua pahempi ituhippi, kokoaikainen kasvissyöjä tai elämäntapavegaani lukee ja mielessään miettii, että "meat is murder" ja "mikä suuri urhaus muka, byhyy" niin kyllä, SE ON. Koska fakta on se, että meidät on opetettu syömään lihaa ja kuluttajalle itselleen on helpompaa ja valitettavasti halvempaa löytää lihallinen tai ylipäätään eläinperäinen vaihtoehto, kyllähän te tiedätte, tästähän sitä aina vingutaan, kasvisruokavalion hankaluudesta. Kyllä, te olette vähemmistö ja kuten jokaisella vähemmistöllä, on teilläkin vähemmistön oikeudet. Kasvavat sellaiset, onneksi.

Mutta mitäpä veikkaat kuinka moni näistä 9000 osanottajasta on muutenkin kokoaikaisella lihattomalla? Jep, todella moni. Tarkkoja lukuja en tietenkään tähän voi heittää ja mielestäni tapahtuman idea hieman hämärtyy, kun siihen osallistuu myös täyspäiväiset, ympärivuotiset kasvissyöjät. Toki tiedän, että kaikki tempaukseen osallistuvat eivät ilmoita osallistumisestaan Facebookissa ja niin poispäin, mutta uskoisin, että voitaisiin lisätä n. 1000 sekasyöjän joukko, jotka lihatonta lokakuuta viettävät. Saadaan siis n. 10 000 ihmisen massa, joista karkealta arviolta puolelle tämä on muutos normaaliin elämään.

Ymmärrän täysin Äijälän pointit lihantuotannon ongelmista, jotka Lihaton lokakuu saattaa osittain aiheuttaa, mutta kyseenalaistan hieman sen, että tuolla ihmismäärällä vaikutukset ovat ihan niissä mittasuhteissa, että tämä kuukauden mittainen tempaus aiheuttaa Suomen lihatuotannossa niin valtavaa ongelmaa. Toki, tämä on vain epäilys. Kuten Äijälä itsekin mainitsee, tässä me tuontilihan mussuttajat jätetään nyt kuukauden ajan ostamatta se thaimaalainen kana tai saksalainen possu. Sitten taas marraskuun ekana päivänä sama epäeettisesti tuotettu tuontiliha päätyy ostoskoriin ja meidän rahat Suomen rajojen ulkopuolelle. Itse keittiöalan ammattilaisena toivoisin, että näkisimme enemmän ongelmana sen, mistä lihamme tulee kuin sen kuinka paljon me sitä kulutamme. Ravintolakeittiöstä valitettavan usein joutuu tarjoamaan jotain muuta, kuin kotimaista. Usko pois, monesti syöt tuontilihaa, vaikket sitä edes tiedä. En silti tee näille tekijöille suurta eroa, sillä molemmilla on aivan mielettömän suuret vaikutukset mm. eläinten elinoloihin ja niiden tuotannolliseen kasvatukseen, luontoon, ilmastoon, työllisyyteen ja kansantalouteen. Luulen tosissani, että kun panostaisimme ja ostaisimme kotimaista lihaa, sen hinta olisi järkevämpi ja työllisyysaste Suomessa parempi. Sama pätee monen muun tuotteen kanssa. Ratkaisu ei todellakaan tule lähi- eikä juuri kauempanakaan tulevaisuudessa olemaan se, että jokainen meistä heittäisi lihansyönnin pois. Se on utopiaa. Sen opin Cowspiracysta. Vaikka koko ajan kehitetään lihaa vastaavia, terveellisempiä ja luonto/ympäristöystävällisempiä kasviperäisiä vaihtoehtoja, niiden tuotannon kehittelyssä niin pitkälle, että niillä ruokittaisiin koko maailma menee vielä useita ikiä ja terveyksiä, usko pois. MEITÄ ON LIIKAA.
On silti mahtavaa nähdä, kuinka ihmiset ovat enemmän ja enemmän huolissaan näistä asioista ja haluavat osallistua omalta osaltaan talkoisiin. Mie uskon, että jokaikinen pienikin teko on ratkaisu. Kukaan ei muuta maailmaa yksin, ei tässä kuin ei muissakaan asioissa, mutta jokaikinen päätös auttaa ympäristöä, eläin- tai ihmiskuntaa, edistää omaa kansantaloutta jne, on todella tärkeä. Niinsanotusti suunta on oikea.

Arvostan Madventuresin Tunnaa ja Rikua, kun kuulin, että tämä saattaa olla viimeinen Lihaton lokakuu, ja että jatkossa vaikka yksi päivä viikossa lihatonta ajaa saman asian. He tiedostavat pointin kampanjan takana. Vaikkakin Cowspiracyssa "meatless monday" kumotaankin täysin toteamalla, että teemme sitten vain yhden päivän viikossa "oikein" ja kuutena jatkamme samaa "vääryyttä". Ihan vain tiedoksesi, keskivertosuomalainen söi viime vuonna 76,6kg lihaa per naama (Lähde: MMM Tike, Luke, Ravintotaseet) ja Suomessa tuotettiin lihaa 384,1 miljoonaa kiloa, josta vain 3,1 miljoonaa kiloa oli luomua (Lähteet: Suomen Gallup Elintarviketieto Oy: Elintarviketalous 2015, Pro Luomu ry:n tiedote 19.3.2015). Jos suomalaiset suosisivat kotimaista, niin kyllä, meidän lihantuotannolla pystyttäisiin tarjoamaan meille tarpeeksi lihaa. Jos jokainen meistä viettäisi viikossa yhden lihattoman päivän ja jos päivittäinen lihankulutus olisi n. 300g per naama, tippuisi lihankulutus vuodessa n. 60 kiloon per naama, tuottamaamme hyvää lihaa jäisi vielä vientiin ulkomaille. Ja silti, meillä olisi runsaasti lihansyöjiä ja kotimaista lihaa kannattaisi tuottaa. En siis usko, että yksi kuukausi kaataa maamme lihantuotantoa.

Ymmärrän, ettei lihantuotanto ole ihan yksinkertaista, eikä varmasti halpaa tai helppoa ja vastaan tulee säädöksiä, vaatimuksia ja kaikenmaailman kommervenkkejä, elämmehän Sääntö-Suomessa. Tällä syyllä meille perustellaan sitten tuo luomulihan pieni prosentuaalinen osuus koko lihantuotannosta. Saattaisin se vain miekin enemmän lihaa ostaa, jos tietäisin sen alkuperästä ja elinoloista paremmin. Mutta kunnen tiedä, niin en osta. Enkä usko olevani ainoa. Mutta en silti tuomitse ketään, lihan ja ylipäätään ruuan alkuperästä on nykyisin todella hankala saada nopeasti ja yksinkertaisesti tietoa. On niin monen monta välikättä, että siinä kaikessa unohtuu jo se mitä tietoa lähti hakemaan. Kyllä sen tiedon silti vaivannäöllä saa, meillä kaikilla ei vain ole aikaa sille vaivannäölle. Väittäisin vielä, että kaikkialla karjan kasvatus ei mene ihan niiden säännösten mukaan, jotka olemassa on eikä kaiken järjen mukaan ole eettistä. Niinkuin ei Äijälän mielestä ole eettistä tämä meidän teennäinen ituhippeilykään.

Mutta kun katsoin Cowspiracyn, tunsin oloni todella lohduttomaksi. Tee tai älä, olet silti huono ihminen. Vaikka kierrättäisin, ajelisin sähköautolla, käyttäisin vaihtoehtoisia energiamuotoja, olisin omavarainen jne jne, mutta silti söisin lihaa, olen huono ihminen. En luonnonsuojelija, en ympäristöaktivisti, en ituhippi, en yhtään mitään. Huono ihminen. Maapallon saastuttaja ja ympäristön tuhoaja. Ai miksi? Lyhykäisyydessään lihantuotanto ja sen kokonaisvaltainen hiilijalanjälki on niin suuri ja meitä yksinkertaisesti liikaa maan päällä, että vaikka tuottaisimme lihaa nykyisen käyttöasteen mukaisesti, mutta ympäristöystävällisesti, tämän maapallon maa-ala ja resurssit eivät riitä. Meidän pitäisi kaikkien siirtyä täysin vegaaniselle ruokavaliolle, että muutos todella näkyisi tässä maailmassa. Meidän täytyisi antaa tilaa Äiti Maalle parantaa luonto entiselleen. Mutta, kylmä ja tyly fakta on se, että näin ei tule tapahtumaan. Ei niin kauan, kun sillä ei tienata. Eli kuten sanoin jo aiemmin, monen iän ja terveyden mentyä.

Ja vaikka voisin tässä lähteä niille urille, joille Cowspiracy minut johdatti, eli hallituksen toimiin ja rahanahneuteen ja kaikkiin maailmanlaajuisesti vaikuttaviin päätäntätahoihin, ympäristörikoksiin ja niin poispäin, en lähde, sillä se on aivan täysin asiaa erikseen, vaikkakin tämä kaikki tietyllä tapaa on aiheutunut yhdestä ja ainoasta syystä. Ihmisen rahanahneudesta ja pyrkimyksestä olla mahdollisimman tuottava mahdollisimman pienillä kuluilla.
Mutta sen mie opin dokkarista, että me kaikki maksamme samaa hintaa ruuasta, oltiin sitten veristä hevosenkankkua ahmivia suursyömäreitä tai vegaanista juuressosekeittoa lappavia viherpiiperöitä. Ruuan hinta on kuitenkin suhteessa vakio, sillä tuotannolla on piilokulunsa, jotka maksatetaan yhteiskunnalla. Me maksetaan kaikki niitä kuluja, syötiin kuinka ympäristöystävällisesti vaan. Jos me kaikki ei tehdä "oikein", niin kaikki on vähän niinkun turhaa, lohdutonta eikö totta?

Joten siitä sädekehän kiillottamisesta. Miksi kukaan jaksais muuttaa omia ruokailutottumuksiaan vain jonkun muun takia. Että pääsis sanoon, että minäpä onnistuin ja sinä et. Oikeasti. Mie tiiän, että me joskus kyllä tehdään niin, se on ihmisluonto. Mutta uskon, että tähänkin kamppanjaan on mukaan lähtenyt jengiä siksi, että ne haastaa itsensä, kokeilee jotain sellaista, jota on joskus harkinnut, saaden vertaistukea, reseptivinkkejä, yhteisöllisyyttä jne. Eikä siks, että vois todeta olevansa hyvä ihminen tai kaupan kassalla tuijotella naapurin ostoksia, kun sulla on niitä luomutomaatteja ja sillä niitä espanjalaisia. Hitonko väliä sillä kenenkään arkipäiväiseen elämään todella on. On niitä vegejä, jotka syyllistää, tuputtaa ja on niitä Helsinkiläisiä hipstereitä, joiden kasvisruoka on lähinnä eksoottista tuontitavaraa, mutta eipä nyt leimata koko 10 000 ihmisen joukkoa sädekehän kiillottajiksi, epäeettisiksi ituhipeiksi, kun tosiasiassa me lihattomalla lokakuulla olevat pohjimmiltaan halutaan vain hyvää, ehkä vain itsellemme ruokavalion terveysvaikutteilla. Samalla tavoin, kun esimerkiksi kummilahjoitukset kehitysmaihin. Ei kukaan tee sitä vain, että vois kokea olevansa parempi ihminen, vaan koska uskoo, että on mahdollisuus auttaa. Tässähän me autetaan, itseämme, toisiamme, yhteiskuntaa. Tapoja on monia ja tässä yksi. Vai väitättekö te minulle, että on enää turha uskoa ihmisten pyyteettömään ja epäitsekkääseen hyvyyteen?

On toki aivan huomioonotettava näkökanta se, että lokakuu on tähän mahdollisimman huono ajankohta ja ymmärrän sen epäeettisyys-väitteenkin. Eikä me kaikki tiedetäkään kaikkea maatilataloudesta ja karjankasvatuksesta ja lihantuotannosta ja muusta, eikä meidän pidäkkään kaikkien kaikkea tietääkään. Väittäisin, että ne suomalaiset lihantuottajat ja maatilan omistajat, jotka yksinkertaisesti kasvattavat eläimiä vain ja ainoastaan yhtä käyttötarkoitusta varten, eli ihmisen ravinnoksi tai rehua näille karjaeläimille ravinnoksi, eivät tiedä myöskään kaikista ympäristöhaitoista, joita heidän toimeentulonsa aiheuttaa. Suomessa asiat ovat suhteellisen hyvin, mutta kyllä tämä silti sellaista tehotuotantoa on, että vähemmälläkin pärjättäisiin. Valistamalla toinen toisiamme me päästäisiin hyviin tuloksiin ja jonkinlaiseen tasapainoon. Todennäköisesti itse vietän vuodessa niin monta lihatonta päivää, että joku voi mun puolesta vähän lihaa syödäkin.

Mutta, että tekiskö tästä tempauksesta hyväksytyn se, että se olis vaikka huhtikuussa? Ei. Tässä nyt päästiin vaan taas näpäyttämään ja monet jakamaan päivityksen seinällään ja huutelemaan niille kaverilistaltaan löytyville ituhipeille. Meille tekopyhille sellaisille. Kukas siinä sitten haluaa olla se parempi ihminen? Loppujen lopuksi mie tahdoin tulla vaan avautumaan tästä lohduttomasta suosta, johon tunnen uponneeni. Tein kummin vain, on sillä aina joku seuraamus. Asiat eivät ole mustavalkoisia. Ja koska sydäntäni painaa tän päiväinen raskas taakka, sillä rikoin omaa lihatontani, kun söin minulle tarjottua lihaisaa ruokaa. Kärsiikö siitä joku muu kuin minä, tai ylipäätään minäkään? Jep, niinkuin sanottu, en usko. Enkä ylipäätään usko olevani huono ihminen, saatika epäeettinen ituhippi. Ihan vain tavallinen, vähissä määrin lihaa syövä suomalainen, joka todellakin sydämensä pohjasta on huolissaan ilmastonmuutoksesta, luonnon tuhoutumisesta ja myöskin Suomen taloudellisesta tilanteesta ja työttömyysasteesta. Ja joka sinisilmäisesti uskoo, että pienilläkin teoilla on mahdollisuus vaikuttaa. Näennäishyvää lihatonta lokakuuta ja tsempit haasteeseen vastanneille ituhippitovereilleni!